|
Click DOWNLOAD to get free copy.
|
Aistisaatana; trilogian kruunu ja viimeinen osa. Se on yhdistelmä END OF SOUL TORMENTING JOURNEY ja MUSTAN ROIHUN KANTAJA albumeita, sekä uusia ilmaisua laajentavia melodisia ja tunnelmallisia elementtejä. Albumilta julkaistiin SickTwins Productionin ensimmäinen lyriikkavideo KUOLLEEN MIEHEN KOTI - Houre Noir 31. toukokuuta 2019 |
"Tilassa syvimmässä loin suurimman"
|
1. INITIUM NOVUM
Ultimum omnium initium novum Ja niin loi tähden valo värittömän reitin päällysti hohteella, rajattomaksi muodosti halusi salojaan avata ja sillan sille rakensi epäröi en sille astua, määrättömästi kulkea ensiaskel ja silmät näystä leimuaa kuulen kuinka luuni huutaa materia kun katoaa täällä kehoon kyllästynyt vapautuu päästää tutkimaton päiviltä ajallisuuden viimeiset muistot riisuu tunnottomasti maallisuus jäi vuoteenseen makamaan verhoaa järjenvastainen hiljaisuus vapautuu mieli ylimaalliseen kaikkeuteen ensiaskel ja silmät näystä leimuaa kuulen kuinka luuni huutaa materia kun katoaa täällä kehoon kyllästynyt vapautuu päästää tutkimaton päiviltä ajallisuuden ja katso kuinka varjosi roihuaa vaellan ajan ulkopuolella kohti äärettömän keskusta ympärillä ikuiset olemukselleni kumartaa vihdoin langenneen valtaistuin saa pedoksi muuntuneen uuden ruhtinaan vaellan ajan ulkopuolella kohti äärettömän keskusta ympärillä ikuiset olemukselleni kumartaa Ultimum omnium initium novum ensiaskel ja silmät näystä leimuaa kuulen kuinka luuni huutaa materia kun katoaa täällä kehoon kyllästynyt vapautuu päästää tutkimaton päiviltä ajallisuuden |
2. NIBIRU
alla vetten, yllä kaikkeuden tilassa syvimmässä loin suurimman olen myrsky, auringon lasku ja luvattu maa olen myrsky, auringon lasku ja kuollut ilma laskeutuu monumentti mullistava kumoaa käsitykset aistiharhan ylittävä kaaos on uuden rodun synnyttävä unessa julmassa, sisällä elollisen kiertää tajuntasi ohi katkuni olen tähtisumu, olen heijastuma ja näky tulevan unessa julmassa, sisällä elollisen kiertää tajuntasi ohi katkuni olen tähtisumu, olen heijastuma ja viimeinen ilmestys kaadan purret, näe nibiru polttava nielu yllä maailman olen tauti, enteiden nousu ja ajan kuolo olen tauti, enteiden nousu ja perikadon profeetta laskeutuu monumentti mullistava kumoaa käsitykset aistiharhan ylittävä kaaos on uuden rodun synnyttävä nosta katseesi, herään unestasi hehkuvat kasvoni siivekkäänä porttina olen kanssasi, olen loppusi mahtava muinainen nosta katseesi, herään unestasi hehkuvat kasvoni siivekkäänä porttina olen kanssasi, olen loppusi alfa ja viimeinen nosta katseesi, näe nibiru olen loppusi koura kokoa kosmoksen nosta katseesi, näe nibiru olen loppusi jättimäinen ammoinen koura kokoa kosmoksen |
3. SE MIKÄ VARJOISSA KASVAA
lopulta koitti aamu jolloin jumalat kaikkosivat katsomatta taakseen hylkäsivät orvoiksi lapsensa jälkeen jäi vain totuus yksi ja ainoa viimeinen vastine uhrilahjoista se mikä varjoissa kasvaa ja unhoittuneiden kuiskauksissa vaiertaa nahkansa luoden luita pitkin vuollen kivun kieliksi pujottaa se saa vallansokaisemat sudet syömään sukupuutton lampaat käymään veljen veljeään vastaan aavikoituneilla laitumilla kunnes jäljelle jääneen vahvimman lauman suuri johtaja on viimeistä raatoa myöten syönyt omatkin heikoinpansa se mikä varjoissa kasvaa ja unhoittuneiden kuiskauksissa vaiertaa nahkansa luoden luita pitkin vuollen kivun kieliksi pujottaa ei sitä voi katsoa mutta sen näkee kaikkialla ei sitä voi koskea mutta se koskettaa kaikkea kuolleita melodioita vielä tuuli yksin laulaa kun unhoittuneuden muistojen kuoro vaimeni ääni kerrallaan |
|
4. ANELLA
silmiin katsoin kuutamoa kirosin sen viiltävää katsetta jälleen anastit minulta luulisi tämän jo riittävän tulee vielä aikani jolloin otan paikkasi itseoikeutettuna valtiaana tukehtuneen taivaan anella keuhkot täynnä vettä nielen en enää hengitä elon hävitessä silmistä viattoman vajotessa työnnän seuraavaa alle jään murtuneen kuu huutaa heitä takaisin et saa sovinnosta kanssa langenneen olen ansainnut paikkani kylmenen olen vajoavista viimeinen anella keuhkot täynnä vettä nielen en enää hengitä elon hävitessä silmistä kylmenen silti hymyilen olen vajoavista viimeinen anella keuhkot täynnä vettä nielen en enää hengitä |
5. KUOLLEEN MIEHEN KOTI
katse maassa muistelen kuinka polttava oli taival askelista ei jälkiä jäänyt muistoja ei nimeksikään join murheenmaljasta tunnottomin käsin nielin epätoivon sisällä turvassa ihmisarvo hellittää alkujaan unohdettu uumen loisteen lähteessä kylpi suoja olikin kärsivän kaste eristin itseni ja hellitin kehittyi elon siemen loputtomaksi pohjaksi ahdingon toivon tyngät kylmästi karsin pihaan kuolleena kasvoin juureni tyhjää joi alkujaan unohdettu uumen loisteen lähteessä kylpi suoja olikin kärsivän kaste eristin itseni ja hellitin hengitys liian raskaaksi käy sen ase todistaa puristan niin kovaa kuin pystyn sielunhätä loppuu laukaukseen hetken vielä maassa nyin korisen vaan haukon turhaan mitään en ylläni näe se on totuus jonka aina tiesin |
6. KÄÄRMEENKIELI
kuin kadotuksen porttien luokse kutsuen elämäsi vilisee edessä itkuisten silmien joka ikisen sanan, teon tarkalleen muistaen kertaa seuraumukset tehtyjen päätösten tuskaa kidutusta ahdingosta käärmeenkieli luikertelee esiin piruparan suusta kun lopulta koittaa aika hetkien vihoviimeisten pelon,anelun, vaerruksen ja kivun kyynelten missä on nyt isä teidän joka armollaansa voisi pelastaa riutuvan ruhosi sylistä äiti maan tuskaa kidutusta ahdingosta käärmeenkieli luikertelee esiin piruparan suusta tylsin terin veistä haavoihin saattohoito loppuun suorittaen löysässä hirressä riippuva armahdetaan kohti tuonpuoleista tuskaa kidutusta ahdingosta käärmeenkieli luikertelee esiin piruparan suusta |
|
7. AISTISAATANA
helvetti on öinen kohina ote kadotuksen laupeudesta veren punaisena juoksuna pirunmyrkky päänsä nostaa peitä kasvosi ja lausu hiljaa sanat joiden vuoksi edes varjo ei sinua seuraa liikkumatta anna siipien vahvistaa ääniaalto joka läpi kaikkeuden kantaa esiin manattu aistisaatana heikon lihasta, kyrvän varresta läpi ihon sarvet puhkovat tiensä ulos ihmiskudoksesta peitä kasvosi ja lausu hiljaa sanat joiden vuoksi edes varjo ei sinua seuraa liikkumatta anna siipien vahvistaa ääniaalto joka läpi kaikkeuden kantaa tukahdetun liekin hiilloksessa pelko asuu ilmavirtauksessa lasin siruina henkitorvessa häväistynä suljettujen vuoteella uinu rauhassa, uinu turvassa painajainen ei sinua kosketa aamun valkeuteen ei enää eläin yllä peitä kasvosi ja lausu hiljaa sanat joiden vuoksi edes varjo ei sinua seuraa liikkumatta anna siipien vahvistaa ääniaalto joka läpi kaikkeuden kantaa ikuisesti ja aina ikuisesti ja aina |
8.HIRTETYN HUOMA
alkaa tuuli jo vaieta vaiennut on ennenkin ei lennätä mukanaan valitusta läheisten vain pimennossa lehmusten hahmo seuraa toimia ihmisten vaiti väki tarinaa seuraa kunnes sydän lopulta tyhjää lyö järsi solmu uran oksaan hennosti tarttui isä käteen kuopuksen hurmeen juottama maa parun tukahduttama ilma tienoo osanottonsa lausuu lapselleen kumartaa vanha kelo natisi uupumuksesta poismenneiden vaiti väki tarinaa seuraa kunnes sydän lopulta tyhjää lyö järsi solmu uran oksaan hennosti tarttui isä käteen kuopuksen hylkää joukko paikan tahritun puheet terällä taltuttaa muistot sivuilta tuhkaa kohdan kartoilta hävittää mutta uumenissa roikkuvan kosto hehkun elvyttää vaiti väki tarinaa seuraa kunnes sydän lopulta tyhjää lyö järsi solmu uran oksaan hennosti tarttui isä käteen kuopuksen astuu esiin siivekäs muinainen lentää ylle aarnion olalle haaskan laskeutuu sille loitsunsa sopertaa lopulta loimu kylistä hiipuu silmät hylätyn avautuvat hiljaa |