SickTwins Production
  • MAIN
  • RELEASES
  • ARTISTS
Click DOWNLOAD to get free copy.

NEKROVERSE
Aistisaatana

Albumityyppi: Täyspitkä
Julkaisuvuosi: 2019
Genre: Black Metal

Maercous - kitara
Houre Noir - laulu, rummut, basso & kitara
Äänitys, miksaus ja masterointi
Houre Noir / Studio Of The Dead
kesäkuu 2016 - huhtikuu 2019

Kaikki sävellykset: Houre Noir
Sanoitukset: Houre Noir (3, 6 & 7)
ja Surmalisti (1, 2, 4, 5 & 8)
Kaikki sovitukset: Nekroverse



​Aistisaatana; trilogian kruunu ja viimeinen osa.

Se on yhdistelmä END OF SOUL TORMENTING JOURNEY ja
MUSTAN ROIHUN KANTAJA albumeita, sekä
uusia ilmaisua laajentavia melodisia ja tunnelmallisia elementtejä.

Albumilta julkaistiin SickTwins Productionin ensimmäinen
lyriikkavideo KUOLLEEN MIEHEN KOTI 

- Houre Noir
31. toukokuuta 2019

"Tilassa syvimmässä loin suurimman"


1. INITIUM NOVUM

Ultimum omnium initium novum

Ja niin loi tähden valo värittömän reitin
päällysti hohteella, rajattomaksi muodosti
halusi salojaan avata ja sillan sille rakensi
epäröi en sille astua, määrättömästi kulkea

ensiaskel ja silmät näystä leimuaa
kuulen kuinka luuni huutaa
materia kun katoaa
täällä kehoon kyllästynyt vapautuu
päästää tutkimaton päiviltä ajallisuuden

viimeiset muistot riisuu tunnottomasti
maallisuus jäi vuoteenseen makamaan
verhoaa järjenvastainen hiljaisuus
vapautuu mieli ylimaalliseen kaikkeuteen

ensiaskel ja silmät näystä leimuaa
kuulen kuinka luuni huutaa
materia kun katoaa
täällä kehoon kyllästynyt vapautuu
päästää tutkimaton päiviltä ajallisuuden

ja katso kuinka varjosi roihuaa

vaellan ajan ulkopuolella
kohti äärettömän keskusta
ympärillä ikuiset olemukselleni kumartaa

vihdoin langenneen valtaistuin saa
pedoksi muuntuneen uuden ruhtinaan

vaellan ajan ulkopuolella
kohti äärettömän keskusta
ympärillä ikuiset olemukselleni kumartaa

Ultimum omnium initium novum

ensiaskel ja silmät näystä leimuaa

kuulen kuinka luuni huutaa
materia kun katoaa
täällä kehoon kyllästynyt vapautuu
päästää tutkimaton päiviltä ajallisuuden


2. NIBIRU
​
alla vetten, yllä kaikkeuden
tilassa syvimmässä loin suurimman
olen myrsky, auringon lasku ja luvattu maa olen myrsky, auringon lasku ja kuollut ilma

laskeutuu monumentti mullistava
kumoaa käsitykset
aistiharhan ylittävä kaaos
on uuden rodun synnyttävä


unessa julmassa, sisällä elollisen
kiertää tajuntasi ohi katkuni
olen tähtisumu, olen heijastuma
ja näky tulevan


unessa julmassa, sisällä elollisen
​kiertää tajuntasi ohi katkuni
olen tähtisumu, olen heijastuma
ja viimeinen ilmestys

kaadan purret, näe nibiru
polttava nielu yllä maailman
olen tauti, enteiden nousu ja ajan kuolo
olen tauti, enteiden nousu ja perikadon profeetta


laskeutuu monumentti mullistava
kumoaa käsitykset 
aistiharhan ylittävä kaaos 
on uuden rodun synnyttävä

nosta katseesi, herään unestasi
hehkuvat kasvoni siivekkäänä porttina
olen kanssasi, olen loppusi
mahtava muinainen


nosta katseesi, herään unestasi
hehkuvat kasvoni siivekkäänä porttina
olen kanssasi, olen loppusi
alfa ja viimeinen


nosta katseesi, näe nibiru
olen loppusi 
koura kokoa kosmoksen
​

nosta katseesi, näe nibiru
olen loppusi 
jättimäinen ammoinen
​koura kokoa kosmoksen

​
3. SE MIKÄ VARJOISSA KASVAA
​
lopulta koitti aamu
jolloin jumalat kaikkosivat
katsomatta taakseen hylkäsivät
orvoiksi lapsensa
jälkeen jäi vain
totuus yksi ja ainoa
viimeinen vastine uhrilahjoista

se mikä varjoissa kasvaa ja
unhoittuneiden kuiskauksissa vaiertaa
nahkansa luoden
luita pitkin vuollen
kivun kieliksi pujottaa


se saa vallansokaisemat sudet
syömään sukupuutton lampaat 
käymään veljen veljeään vastaan
aavikoituneilla laitumilla
kunnes jäljelle jääneen
vahvimman lauman suuri johtaja
on viimeistä raatoa myöten
syönyt omatkin heikoinpansa

se mikä varjoissa kasvaa ja
unhoittuneiden kuiskauksissa vaiertaa
​nahkansa luoden
luita pitkin vuollen
kivun kieliksi pujottaa

ei sitä voi katsoa
mutta sen näkee kaikkialla
ei sitä voi koskea
mutta se koskettaa kaikkea

kuolleita melodioita
vielä tuuli yksin laulaa
kun unhoittuneuden muistojen kuoro
​vaimeni ääni kerrallaan
4. ANELLA
​
silmiin katsoin kuutamoa
kirosin sen viiltävää katsetta
jälleen anastit minulta
luulisi tämän jo riittävän

tulee vielä aikani
jolloin otan paikkasi
itseoikeutettuna valtiaana
tukehtuneen taivaan

anella
keuhkot täynnä vettä nielen
en enää hengitä
elon hävitessä silmistä

viattoman vajotessa
työnnän seuraavaa alle jään
murtuneen kuu huutaa
heitä takaisin et saa

sovinnosta kanssa langenneen
olen ansainnut paikkani
kylmenen
olen vajoavista viimeinen

anella
keuhkot täynnä vettä nielen
en enää hengitä
elon hävitessä silmistä

kylmenen silti hymyilen
olen vajoavista viimeinen
​
anella
keuhkot täynnä vettä nielen
en enää hengitä
​
​
5. KUOLLEEN MIEHEN KOTI
​
katse maassa muistelen
kuinka polttava oli taival
askelista ei jälkiä jäänyt
muistoja ei nimeksikään
join murheenmaljasta
tunnottomin käsin nielin
epätoivon sisällä turvassa
ihmisarvo hellittää

alkujaan unohdettu uumen
loisteen lähteessä kylpi
suoja olikin kärsivän kaste
eristin itseni ja hellitin

kehittyi elon siemen loputtomaksi
pohjaksi ahdingon
toivon tyngät kylmästi karsin
pihaan kuolleena kasvoin
juureni tyhjää joi

alkujaan unohdettu uumen
loisteen lähteessä kylpi
suoja olikin kärsivän kaste
eristin itseni ja hellitin

hengitys liian raskaaksi käy
sen ase todistaa
puristan niin kovaa kuin pystyn
sielunhätä loppuu laukaukseen

hetken vielä maassa nyin
korisen vaan haukon turhaan
​mitään en ylläni näe
se on totuus jonka aina tiesin
​
6. KÄÄRMEENKIELI
​
kuin kadotuksen porttien luokse kutsuen
elämäsi vilisee edessä itkuisten silmien
joka ikisen sanan, teon
tarkalleen muistaen
kertaa seuraumukset tehtyjen päätösten

tuskaa
kidutusta
ahdingosta
käärmeenkieli luikertelee esiin
piruparan suusta

kun lopulta koittaa aika hetkien vihoviimeisten pelon,anelun, vaerruksen ja kivun kyynelten
missä on nyt isä teidän joka armollaansa voisi pelastaa riutuvan ruhosi sylistä äiti maan
​

tuskaa
kidutusta
ahdingosta 
käärmeenkieli luikertelee esiin 
piruparan suusta

tylsin terin veistä haavoihin
saattohoito loppuun suorittaen
löysässä hirressä riippuva
armahdetaan kohti tuonpuoleista
​

tuskaa
kidutusta
ahdingosta 
käärmeenkieli luikertelee esiin 
piruparan suusta

​


7. AISTISAATANA

helvetti on öinen kohina
ote kadotuksen laupeudesta
veren punaisena juoksuna
pirunmyrkky päänsä nostaa

peitä kasvosi ja lausu hiljaa
sanat joiden vuoksi edes varjo ei sinua seuraa liikkumatta anna siipien vahvistaa
ääniaalto joka läpi kaikkeuden kantaa

esiin manattu aistisaatana
heikon lihasta, kyrvän varresta
läpi ihon sarvet puhkovat
tiensä ulos ihmiskudoksesta

peitä kasvosi ja lausu hiljaa
sanat joiden vuoksi edes varjo ei sinua seuraa liikkumatta anna siipien vahvistaa
ääniaalto joka läpi kaikkeuden kantaa

tukahdetun liekin hiilloksessa
pelko asuu ilmavirtauksessa
lasin siruina henkitorvessa
häväistynä suljettujen vuoteella
uinu rauhassa, uinu turvassa
painajainen ei sinua kosketa
aamun valkeuteen ei enää eläin yllä

peitä kasvosi ja lausu hiljaa
sanat joiden vuoksi edes varjo ei sinua seuraa liikkumatta anna siipien vahvistaa
ääniaalto joka läpi kaikkeuden kantaa
ikuisesti ja aina
ikuisesti ja aina


8.HIRTETYN HUOMA

alkaa tuuli jo vaieta 
vaiennut on ennenkin 
ei lennätä mukanaan
valitusta läheisten 

vain pimennossa lehmusten
hahmo seuraa toimia ihmisten

vaiti väki tarinaa seuraa
kunnes sydän lopulta tyhjää lyö
järsi solmu uran oksaan
hennosti tarttui isä käteen kuopuksen

hurmeen juottama maa
parun tukahduttama ilma
tienoo osanottonsa lausuu
lapselleen kumartaa
vanha kelo natisi uupumuksesta poismenneiden

​vaiti väki tarinaa seuraa

kunnes sydän lopulta tyhjää lyö
järsi solmu uran oksaan
hennosti tarttui isä käteen kuopuksen

hylkää joukko paikan tahritun
puheet terällä taltuttaa
muistot sivuilta tuhkaa
kohdan kartoilta hävittää
mutta uumenissa roikkuvan
​kosto hehkun elvyttää

vaiti väki tarinaa seuraa

kunnes sydän lopulta tyhjää lyö
järsi solmu uran oksaan
hennosti tarttui isä käteen kuopuksen

astuu esiin siivekäs muinainen
lentää ylle aarnion
olalle haaskan laskeutuu
sille loitsunsa sopertaa
lopulta loimu kylistä hiipuu
silmät hylätyn avautuvat hiljaa